Hirsikehikon etsiminen

Alusta alkaen oli selvää, että pihasauna tulee olemaan hirsikehikkoinen hässäkkä, koska "niitähän jaetaan pura pois -hinnoilla" ja "sehän on helppo siirtää". Muutamia tällaisia (tai ainakin yksi) meillä oli jo aiemminkin tähtäimessä, mutta hanke ei konkretisoitunut. Pari kuukautta sitten saimme tietoomme, että eräällä monipuolisesta välivarastostaan tunnetulla maratoonari ja kylänmies JS:llä olisi hirsihöyläyshanke meneillään. Hirret olisivat melko kapoista ja lyhyehköä tavaraa, mutta muuten passelia tähän tarkoitukseen. Emmehän missään vaiheessa tähdänneetkään talviasuttavaan pihakartanoon.

Joten ei muuta kuin autoa alle ja mökkiä katsastamaan. Kehikko näytti hyvältä ja kaikki oli paikallaan. Ainoastaan rakennuksen hieman liian pieni koko jäi kaivelemaan, mutta päätimme silti panostaa kaikkemme, että saisimme hinnan selville. Lopulta saimme hinnan tietoomme yo-juhlien oheistuotteena. Valitettavasti tämä hintalappu muodostui liian korkeaksi sen hetkisille tavoitteillemme ja jouduimme jättämään kaupan väliin.

Tässä välissä olimme jo kevyesti epätoivoisia ja Sanna ehdotti tehdasvalmisteista hirsikehikkoratkaisua, mutta en lämmennyt näille 58mm tikkuvajoille. Onhan se nyt kumma jos ei jonkinlaista mustunutta latoa tuohon pihaan saada.

Ykköset!

Kunnes seuraavan viikon keskiviikkoiltana (6.6.) vieraillessamme vanhempieni luona mummi muisti, että edellisen viikon Ykköset!-lehdessä oli ollut 40-luvun hirsikehikko myytävänä. Ilmoitus oli 6 päivää vanha, mutta tavoitteenani oli lähinnä kuulla, mitä tuollaisista joutuu suurinpiirtein pulittamaan. Soitin numeroon. Puheluun vastattiin Ylistarossa (95 km) ja sauna oli vielä paikallaan. Myyjälle oli käynyt vanhanaikaisesti, ensimmäinen soittaja oli luvannut tulla sunnuntaina hakemaan mökin, mutta ei ollutkaan sitten tehnyt niin ja myyjä oli joutunut vastaamaan 40:lle kysyjälle, että se on mennyt jo. 4,00 x 6,00 kehikosta (kolme huonetta) oli luvattu 200 euroa, joka ei mielestäni kuulostanut paljolta, vaikka en tässä vaiheessa tiennyt rakennuksen kunnosta mitään. Lupasin soitella vielä myöhemmin.

Ja sitten alkoikin jo kuumottaa

Soitin torstai-aamuna (7.6.) uudelleen ja lupasin tulla katsomaan kehikkoa seuraavana päivänä. Tässä vaiheessa myyjä ilmoitti, että laittaa sen joka tapauksessa paloiksi lauantaina otat tai et, sauna oli pahimmoisesti erään toisen rakennushankkeen tiellä.

Perjantaina ajelimme Sannan ja isäni kanssa läpi myyttisten lakeuksien ja pihapiiriin, jossa nökötti unelmien saunamökki. Punainen tupa herätti naureskelua, että tuolta varaston takaa varmasti löytyy joku mustunut vino tölli. Mutta ihmetys oli suuri, kun saimme kuulla, että se oli juurikin tämä mökki mistä oli kauppa. Hirret eivät olleet pahemmin lahonneet ja viritys oli juuri perfekt, sisäseinissä oli sympaattisia "Pooliisit on natsi-sikoja" ym. iskulauseita, saa nähdä saanko loppupeleissä kehystää tuon spreijauksen pukuhuoneen seinälle. Lisäksi rakennuksen koko oli hieman suurempi (4,50 x 6,00) kuin mitä isäntä muisti. Purku sovittiin tiistaille (12.6.).