Viimein koitti sunnuntai-aamu ja kauan odotettu hirsien roudaus kotinurkille. Olin saanut houkuteltua operaation mukaan salama-Ekin sekä lanko-Jussin ja lisäksi konevoimaa Ramin ohjastamana, Sakke oli pitämässä yleistä järjestystä yllä ja huhki myös otsa hiessä. Tavoitteena oli pakata puutavara rekan siirtolavalle, nostaa lava kyytiin ja ajaa suorinta tietä kotiin. On muuten erittäin mahtavaa, että vielä näinä päivinä ihmisissä löytyy talkoohenkeä eivätkä kaikki vain tuijottele omiin napoihinsa. Eli kiitokset vielä.
Matka meni mukavasti vittuillessa. Homma alkoi heti alkumetreillä eikä turpavärkit juurikaan himmailleet koko päivänä.
Hirret saatiin kyytiin noin puolessatoissa tunnissa, lavan reunoille jouduttiin kyhäämään hieman lisälaitoja 2x4:sta, mutta paketista tuli tiukka. Isäukolle kaavaillut polttopuulaudat jouduimme tosin jättämään Ylistaroon enimmäkseen logistisista syistä.
Kotimatkalla takapenkkiläiset hieman väsähtivät kuuman päivän rehkimisestä. Ja perillä Eki pääsikin kuittaamaan: "Kyllä säkin Jussi voit tulla", kun kutsu kävi välipalalle ennen hirsien purkua.
Takapihalla koimme (tai ainakin yksi meistä) kauhun hetkiä, kun Rami pomppasi siirtolavalta ruohikkoon (On päässyt hieman revähtämään, kun päältäajettavaa saa korjata aina 5 tuntia jokaista ajotuntia kohden ja nurmikkoa on puoli hehtaaria) ja näki hirveän käärmeen. Vastapompulla takaisin lavalle ja myrkkyryhmä pölkyllä varustettuna hirmuliskon perään. Hetken ruohoa pöllyteltyämme pikkuruinen sisilisko juoksi karkuun hännättömänä. Voitte kuvitella mitä tästä seurasi. Ekin "On tainnut tulla katsottua hieman liikaa elokuvia", avasi jutustelun.
Kolmen aikaan läjä oli siististi kuormalavojen päällä ja pääsimme sihauttamaan.
Illalla vielä peitin koko kuupanan kevytpeitteellä ja kirjasin lahojen hirsien merkinnät vihkoon. Lahothan oli tietysti järkevästi laitettu eri läjään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti